10.11.2017 17:43

Lausunto liikennepalvelulain toisesta vaiheesta

Talousvaliokunta
Eduskunta

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi liikenteen palveluista annetun lain muuttamiseksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Eduskunnan talousvaliokunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys eduskunnalle laiksi liikenteen palveluista annetun lain muuttamiseksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 145/2017 vp). Esitys on toinen osa niin kutsuttua liikennekaarihanketta, jonka ensimmäisen vaiheen eduskunta on hyväksynyt ja nimennyt uuden lain liikenteen palveluista annetuksi laiksi. Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry on saanut kutsun asiassa asiantuntijana kuultavaksi ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

Yleistä

Laki liikenteen palveluista on erittäin suuri kokonaisuus. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä hallituksen esityksestä liikennekaareksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (LiVM 3/2017 vp) valiokunta otti kantaa sääntely-kokonaisuuden tekniseen toteutustapaan ja esitti sitä muutettavaksi viimeistään sen III vaiheessa siten, että joko lain luvut ja pykälät tai pelkät pykälät numeroidaan juoksevasti. SKAL toteaa, että tämä on tarpeen ja esitti että se olisi ollut syytä tehdä jo tähän hankkeen II vaiheen hallituksen esitykseen luettavuuden ja käsittelyn selkiyttämiseksi.

Myös jotkin osat kuten sosiaalilainsäädännöstä ja tieliikenteen valvontalaitteista annettavat säädökset, yrittäjäkuljettajien työajasta tieliikenteessä annettavat säädökset sekä ammatillista pätevyyttä koskevat säädökset olisivat sellaisia kokonaisuuksia, jotka olisivat voineet olla omia lakejaan. Tämä yleisen selkeyden ja hallittavuuden vuoksi ja erityisesti myös siksi, että ne sisältävät vaatimuksia ja vastuita yksittäisille kansalaisille. Tällöin on tärkeää, että ne ovat helposti löydettävissä, mikä toteutuisi paremmin, kun ne olisivat omissa laeissaan, josta ne olisi helpommin löydettävissä. Sosiaalilainsäädäntöä koskeva osuus olisi voitu myös säilyttää nykyisessä paikassaan tieliikennelain yhteydessä.

Liikennepalvelulain ensimmäistä vaihetta koskevia puutteita

II OSA 1 luku Luvanvarainen toiminta tieliikenteessä

Liikennepalvelulain jo hyväksytyn osan mukaan kokonaispainoltaan enintään 3,5 tonnin painoisilta ajoneuvoilta ei jatkossa edellytettäisi lupaa tavaroiden kuljettamiseen tiellä, vaikka nykyisin lupa edellytetään kokonaispainoltaan yli 2 tonnin painoisilta ajoneuvoilta eli pakettiautoilta. SKAL on vastustanut lausunnoissaan tätä muutosta liikennekaaren periaatteen vastaisena, ja koska EU komissio on julkaissut ns. Liikkuvuuspaketin, jonka yhtenä osana on myös kokonaispainoltaan alle 3,5 tonnin ajoneuvojen ottaminen maanteiden liikenteenharjoittaja-asetuksen piiriin.

SKAL katsoo, että Suomessa ei ole syytä varsinkaan tässä vaiheessa luopua nykyisestä pakettiautojen lupavaatimuksesta, kun vaatimus on EU-sääntelyn myötä tulossa takaisin. Muuten pelkästään pakettiautoilla tai sekä paketti- että kuorma-autoilla tavaraliikenteen kuljetuspalveluita tarjoavien yritysten on kesällä 2018 tehtävä erillinen rekisteröityminen ja vastaavasti myöhemmin taas haettava liikennelupaa pakettiautoliikennettä varten. Myös Liikenteen turvallisuusviraston on tehtävä erillinen, turhia ylimääräisiä kustannuksia aiheuttava rekisterimuutos pakettiautolla liikennettä harjoittavien rekisteröitymistä varten.

Komission esityksessä pakettiautoilta ei edellytettäisi ihan kaikki samoja vaatimuksia kuin raskaammilta ajoneuvoilta, joten meilläkin voitaisiin pakettiautojen vaatimuksia keventää vastaavasti.

Edellä esitetyn toteuttamiseksi liikennepalvelulain II osan 1 luvun 1 §:ään tulee lisätä uusi 4 momentti seuraavasti:
”Ainostaan enintään 3,5 tonnin kokonaispainoisilla ajoneuvoilla liikennettä harjoittavan ei tarvitse täyttää liikenteenharjoittaja-asetuksen (EY 1071/2009) artiklan 3 1 kohdan alakohtien b ja d, eikä artiklojen 4, 6, 8, 9, 14, 19 ja 21 vaatimuksia.” Lisäksi saman luvun 14 § tulee kumota.

Myös traktoriliikennettä koskevat vaatimukset on muutettava EU-asetuksen mukaisiksi ja edellytettävä liikennelupa yli 40 kilometriä tunnissa kulkevilta traktoreilta.

Muita puutteita

Liikennepalvelulain hyväksyttyyn muotoon on jäänyt SKAL:in näkemyksen mukaan vielä muutostarpeita, joihin SKAL on kiinnittänyt huomiota aiemmissakin kommenteissaan:
- Ammattimaisen kuljetuksen määritelmä on saatettava EU-asetuksen mukaiseksi poistamalla siitä tulonhankkimistarkoitus-sana.
- Liikennepalvelulaissa tulee täsmentää ja määritellä ns. kimppakyydit.
- Soveltamisalan poikkeuksista tulee säätää lailla eikä niitä voi siirtää asetustasolle.
- Liikennepalvelulaissa on säädettävä luvanhaltijan ajoneuvoa koskevista vaatimuksista mm. koskien ajoneuvon vuokraamista ja luvanhaltijan yhteystietoja sekä niiden laiminlyöntiä koskevista sanktioista.
- Luvattoman liikenteen rangaistavuuskynnystä ei pidä korottaa edellyttämällä törkeää huolimattomuutta.

Lisäksi EU:n liikkuvuuspaketin johdosta on ilmeistä, että tavaraliikennelupien vuosivalvontaa ei voi lopettaa vaan siitä tulee säätää liikennepalvelulaissa. Muuten EU:n liikennepaketin mukaisia raportointivelvollisuuksia ei voida täyttää.

II OSA 3 luku Kuljettajaa koskevat vaatimukset tieliikenteessä

EU:n lainsäädäntö tunnistaa kaksi vaihtoehtoista tapaa ammattipätevyyden saavuttamiseksi, koulutuksen ja kokeen sisältävä malli sekä pelkään kokeen sisältävä malli. Kummankin mallin rinnalla voidaan lisäksi valita nopeutetun koulutuksen malli.
Lausunnolla olleessa luonnoksessa kuorma- ja linja-auton kuljettajien perustason ammattipätevyyden saavuttamisessa ehdotettiin siirryttäväksi malliin, jossa pelkän kokeen suorittamisella saavutetaan perustason ammattipätevyys.

Ammattipätevyysdirektiivin mukainen osaaminen olisi saavutettu näyttökokeilla. Perustason ammattipätevyyden saavuttaminen nopeutetulla 140 tunnin koulutuksella ehdotettiin pysytettäväksi. Lausuntokierroksen jälkeen esitystä on kuitenkin muokattu niin, että nykyinen ammattipätevyyssääntely säilyy pääosin sisällöllisesti samana ja perustason ammattipätevyys hankitaan koulutuksen kautta.

Talouden noustessa kasvaa myös kuljetusalalla tarvittavien kuljettajien määrä. Alkava kuljettajapula on jo nyt paikoittain havaittavissa. Tämän vuoksi SKAL esittää, että Suomessa otettaisiin käyttöön molemmat EU-lainsäädännön mukaiset mallit perustason ammattipätevyyden saavuttamiseksi tai siirryttäisiin pelkän kokeen sisältävään malliin. Kuten perusteluissakin todetaan, ammattipätevyysdirektiivin muutos on parasta aikaa käsiteltävänä ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on esittänyt, että molempien mallien pitäisi olla käytettävissä. SKAL:in saamien tietojen mukaan tällä esityksellä ei olisi vastustajia.

Perusteluissa todetaan, että puolustusvoimissa muutos koskisi vain kolmasosaa koulutettavista ja nopeutetun koulutuksen osalta ei olisi tehty muutoksia. SKAL:in näkemyksen mukaan erityisesti nopeutetun koulutuksen saavien osalta siirtyminen koemalliin mahdollistaisi täydet oikeudet myös C- ja CE-luokkiin heti 18-vuotiaana ja näin varmistaisi henkilöiden jäämisen alalle ja elinkeinoelämän sekä myös myöhemminkin puolustusvoimien käyttöön.

Lausunnoissa on mm. todettu, että ammatillisen koulutuksen uudistuksen seurauksena ala on myllerryksessä ja siksi ajankohta muutokselle olisi huono. Tällä perusteella voisi ajatella muutoksen siirtämistä liikennepalvelulakihankkeen III vaiheeseen. Tällöinkin olisi heti aloitettava muutoksen valmistelu yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön, opetushallituksen ja eri toimijoiden kanssa.

6 § Perustason ammattipätevyyskoulutus

Kolmannessa momentissa annettaisiin valtuutus asetuksella säätää mm. aiemmin saavutetun perustason hyväksi lukemisesta. Tämä vaikuttaa turhalta, koska jo tässä säädetään vaatimuksista ammattipätevyyttä laajennettaessa.

8 § Poikkeukset suoritettaessa perustason ammattipätevyyttä ammatillisessa kuljettajakoulutuksessa

Ensimmäisessä momentissa säädettäisiin poikkeuksesta kuljettaa ajoneuvoa ilman ammattipätevyyttä ja suorittaa kokeet vaiheittain vähintään kuusi kuukautta ja enintään kolme vuotta kestävän ammatillisen kuljettajakoulutuksen yhteydessä. Lausunnolla olleessa luonnoksessa esitettiin, että tämä koskisi jatkossa laajemmin kaikkia koulutusta antavia tahoja. Tässä esityksessä laajentamisen kohdalla viitataan lakiin tutkintojen ja muiden osakokonaisuuksien viitekehyksestä (93/2017).

Lisäksi perusteluissa todetaan, että toistaiseksi tällaisen ammatillisena koulutuksena on Suomessa katsottu vain opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä järjestämisluvalla annettu koulutus, vaikka myös Liikenteen turvallisuusviraston myöntämällä luvalla annettu koulutus on katsottu tällaiseksi, kun se on täyttänyt tietyt kriteerit.

SKAL pitää tärkeänä, että jatkossakin kaikilla koulutuskeskuksilla on mahdollisuus riittävän pitkäkestoisissa ja laajoissa koulutuskokonaisuuksissa hyödyntää työharjoittelu yrityksissä myöntämänsä hyväksymisasiakirjan turvin.

SKAL on myös huolissaan toisen momentin 2 kohdan ikärajavaatimuksesta, koska tässä nimenomaan ei olla saatu ammattipätevyyttä, eikä siten useinkaan voida täyttää alennettua ikävaatimusta. Näin ollen olisi hyvä tarkentaa, että tässä noudatetaan alhaisempia ikärajoja, mikäli ollaan suorittamassa perustason ammattipätevyyskoulutusta. Erityisen ikärajavaatimuksen tästä voisi poistaa senkin vuoksi, että ikävaatimus ja siihen liittyvät poikkeukset sisältyvät jo ajo-oikeuden saamiseen.

9 § Jatkokoulutus

Esityksen mukaan jatkokoulutuksen määrää koskeva säännös siirrettäisiin asetuksesta lakiin. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole otettu kantaa 35 tunnin koulutusmäärän jakamiseen osiin. SKAL katsoo, että seitsemän oppitunnin pituinen jatkokoulutus-ohjelma olisi voitava jakaa useammalle päivälle. Samaan koulutusohjelmaan voitaisiin tällöin sisällyttää helpommin teoria- ja käytännön koulutusta, erityisesti yksilöllistä ajo-opetusta. Jakamisen salliminen tukisi myös nykyaikaisten ja uusien opetus- ja oppimistapojen, muun muassa verkko-opetuksen, käyttöönottamista. Jatkokoulutuksen kokonaismäärä olisi edelleen viidessä vuodessa yhteensä 35 tuntia ja yhden koulutusohjelman pituus yhteensä seitsemän tuntia, joka vain voitaisiin suorittaa muutenkin kuin yhdenjaksoisesti.
 
VI OSA 2 luku Rangaistussäännökset

6 § Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkominen

Esityksen perusteluissa on monin paikoin mainittu, että liikennepalvelulakiin tuotaisiin nykyiset tieliikennelain 267/1981 säännökset tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä ja tieliikenteen valvontalaitteista sellaisinaan. Vaikka yksityiskohtaisissakin perusteluissa VI osan 2 luvun 6 §:n kohdalla mainitaan, että 105 a § siirretään sisällöltään sellaisenaan niin 4 momentin tilaajavastuuta ajo- ja lepoajoista ei kuitenkaan esityksen 6 §:ssä ole. SKAL pitää säännöstä erittäin tarpeellisena ja esittää, että nykyinen tieliikennelain 105 a §:n 4 momentti tuodaan liikennepalvelulain VI osan 2 luvun 6 §:ään.

Myös lievät ajo- ja lepoaikojen rikkomukset on saatava tieliikennelain muutoksessa esitetyn hallinnollisen maksun piiriin, vaikka ne siirretäänkin tieliikennelaista liikenteen palvelulakiin.

Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry
Iiro Lehtonen
toimitusjohtaja

Ari Herrala
johtava asiantuntija

Yhteistyössä jäsentemme hyväksi: