Kuljetusyrittäjien sähköinen ykkösmedia Suomessa ja Kuljetusyrittäjä-lehden rinnakkaisjulkaisu. Painettuna lehtemme jaetaan Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n jäsenille sekä valikoiduille sidosryhmille.

Kalarallista juustokeikkoihin asiakkaiden tarpeen mukaan

Vuonna 1928 kuljetusyrittämisen aloittanut Timmerbackan suku Kaustisilta on pärjännyt ahkeruudella ja joustavuudella. Liki 90 vuoden toimintaan mahtuu monenmoista, mutta Pohjois-Norjan maisemat ovat tulleet suvun miehille erityisen tutuiksi.

Kirjoittaja: Ulla Eskelinen

Kuljetusyrittäjä 9/2017

Jorma ja Sinikka Timmerbackan omakotitalon keittiön pöydän ääressä Kaustisilla muistellaan marraskuun alussa yrityksen 89 vuotta sitten alkanutta tarinaa ja pohditaan myös tulevaisuutta.

J. Timmerbacka Oy:tä edustavat Jorman lisäksi kahvipöydässä pariskunnan pojat Petri ja Tero. Neljäs osakas, vanhin poika Juha on parhaillaan Oravaisissa työtehtävissä. Perhe on elänyt ja kuljettanut yhdessä niin tiiviisti, että tarinatkin soljuvat heidän suustaan toinen toisensa lauseita täydentäen. Yhtä helposti sujuu heidän yhteistyönsä kuljetusyrittäjinä. Sinikka on ollut vahva taustatuki, mutta on pysytellyt omalla alallaan seurakunnan päiväkerhossa.

Artturi aloitti Osuuskauppa KPO:n ajot Kaustisen ja Kokkolan välillä. Jatkossa hän toimi myös linja-autoalalla, auraushommissa ja puutavarakuljetuksia ajaen. Sota verotti välillä kalustoa, mutta työtä riitti taas sodan jälkeen kun Suomi maksoi sotakorvauksia ja maamme kehittyi maatalousvaltiosta teollisuusyhteiskunnaksi. Artturin kymmenestä jälkeläisestä pojat Veikko ja Jorma jäivät isän viitoittamalle alalle. Veikko aloitti jo 13-vuotiaana isän apurina ajaen kirkkoväkeä. Valvonta oli silloin sen verran vapaampaa, että nimismies antoi ajokortittomalle pojalla luvan hakea uuden kuorma-autonkin Jyväskylästä. Veikko hoiti 51-vuotiaana kuolleen Artturin jälkeen yritystä vuoteen 1954 asti, kunnes päätti vaihtaa kokonaan alaa. Vastuun yrityksestä otti silloin Jorma. Erittäin hyväkuntoinen Jorma on täyttänyt jo 80 vuotta, mutta on tiiviisti poikiensa rinnalla yritystoiminnassa. Eikä hän malta lopettaa säiliöautokeikkojakaan. Tänäkin vuonna on kilometrejä kertynyt jonkin verran Tanskan ja Norjan reissuilta.

Alussa kalajätteen kuljetukset hoidettiin pressuautoilla. Ensimmäiset ajot Pohjois-Norjaan olivat jännittäviä. Tunturissa auton kääntäminen oli vaikeaa ja renkaita piti vaihtaa usein. Kuvassa Jorman pitkänokka Sisu K-34 BP vuodelta 1965.

Pohjois-Norjan kalaralli

Vetovastuun otettuaan Jorma ajoi aluksi pääasiassa maansiirtoajoa lähikunnissa, mutta vuonna 1965 yrityksen toiminta muuttui merkittävästi ja pysyvästi. Jorma aloitti ensimmäisten joukossa alun perin rehusekoittamojen perustaman Kalottihuolinta Oy:n sopimusliikennöitsijänä. Rehukeittiöille kuljetettiin Pohjois-Norjasta kalanperkausjätteitä rehuksi.

– Olosuhteet olivat kaikin puolin erilaiset. Reissuun lähdettiin moneksi viikoksi kerrallaan ja yhteydenpito onnistui Norjasta vain paikallisista puhelinkioskeista. Oman hygieniankin hoitaminen oli välillä vaikeaa. Sinikka tokaisi kerran minun tullessani kotiin, että mikä turska se sieltä tuli, Jorma naureskelee.

Puolen Euroopan mittaisia reissuja

Aluksi Norjan reissuilla ei ollut lainkaan menokuormia. Niitä saatiin kun Valio ja muutama muu merkittävä yritys liittyivät Kalottihuolinnan asiakkaaksi, lisäksi alkoivat pitkät kuljetukset Länsi-Eurooppaan. Timmerbackat muistelevat niitä juustokeikkoina, joissa paluukuormina tuotiin Belgiasta, Ranskasta ja Kreikasta hedelmiä. Kalusto varustettiin 1970 luvulla näihin kuljetuksiin kylmäkoneilla.

Jorma sai kerran mukaansa juustokeikalle Eurooppaan legendaarisen radiotoimittaja Esko Riihelän. Viikon verran tehtiin matkaa yhdessä ja vielä 15 vuoden jälkeen Riihelä muisti heti Jorman nähdessään, että sinä sait siellä Saksassa ne sakot suorassa lähetyksessä.

Kalottihuolinnan jälkeen Timmerbackan ajojen toimeksiantajana oli kaksi vuotta Skandic Trans Oy. Sen jälkeen suomalaisten ajot Norjaan miltei tyssäsivät. Timmerbackan yrityksessä oli todella tiukat paikat 2002–2005. Kaksi autoa piti myydä ja kahdesta kuljettajasta luopua. Kuljetukset hoidettiin oman perheen voimin. Sopimus norjalaisen Akvaren AS:n kanssa nosti yrityksen taas kasvuun.

Nestemäisiä aineita eri asiakkaille kuljetetaan tänä päivänä kahdella säiliöajoneuvolla.

Ahkeran isän jalanjäljillä

Jorma näytti pojilleen niin hyvin työn mallia, että he valitsivat kaikki yrittäjän elämän isän rinnalla. Vuonna 1964 syntynyt Juha aloitti suoraan koulunpenkiltä, heti ajokortin saatuaan. Neljä vuotta nuorempi Petri malttoi käydä koneenkorjaajalinjan ammattikoulussa ja meni sitten 17-vuotiaana vapaaehtoisena armeijaan. Sen jälkeen ovat Euroopan ja Pohjoiskalotin tiet tulleet tutuiksi. Petriä 17 vuotta nuorempi Tero suoritti ajoneuvoasentajan tutkinnon ja aloitti työt yrityksessä vuonna 2005.

Akvaren AS-yhteistyön kautta Timmerbackalle tuli jälleen uudenlaisia kuljetustehtäviä, kuten ketunrasvan ja nestemäisten lohijätteiden kuljetukset. Kotiseudulta löytyi kuljetuksia myös minkkien ja kettujen tarhaukseen liittyvästä nahoitustoiminnasta. Kalustoa hankittiin ja muokattiin aina tarpeen mukaan. Petri kehitti myös oman sovelluksen.

Säiliöperävaunun, jolla voi kuljettaa nesteiden lisäksi myös puutavaraa.
– Tein mallin maitotölkistä ja vein sen Komelle toteutettavaksi. Auto oli käytössä viisi vuotta ja toimi erittäin hyvin, Petri kertoo.

Yhteistyö Timmerbackan kahden sukupolven välillä on saumatonta. Kuvassa keskellä Jorma, vasemmalla nuorin poika Tero ja oikealla keskimmäinen poika Petri.

Koko suvun voimin

Kuljetusyrittäjän elämä on epätasaista ja liiketoimintavaihtoehtoja on pohdittava monelta eri kantilta, ja oltava aina valmiina muutoksiin. Pitää löytää myös lisävoimavaroja sieltä missä niitä on.
– Nuorempi veljeni Erkki auttaa meitä tilinpäätösten tulkinnassa ja liiketoimintasuunnitelmien tekemisessä. Numerotarkka Juha laskuttaa ja hinnoittelee. Minulle jää laskuttaminen, ja hyvä tilitoimisto hoitaa loput, erittelee Jorma. Kaikki toimistotehtävät hoidetaan Jorman ja Sinikan kotona työhuoneessa.
– Hallilla olisi kyllä valmiina toimistohuonekin, mutta äiti joutuisi olemaan liikaa yksin kotona jos isä menisi sinne, Tero nauraa.

Kotipaikkakunnastaan perheellä on vain hyvää sanottavaa. Samassa pihapiirissä ovat Veikon ja Jorman talot ja heidän synnyinkotinsa, jota suuri sisarusparvi lapsineen pitää erinomaisessa kunnossa yhdessä. Kaukana eivät ole Juhan ja Petrin koditkaan ja Tero rakentaa parhaillaan omaansa lähietäisyydelle. Teron mielestä Kaustisella on erityisen hyvää se, että kaikki yrittäjät haluavat tukea toisiaan. Pienten yritysten verkostoituminen onkin ainoa keino menestyä tulevaisuudessa. Veljekset ovat sitä mieltä, että yrittäjänä heidät tekee onnelliseksi vapaus, itsensä työllistäminen ja toimiminen ilman välikäsiä. Tulevaisuudessa Timmerbackat aikovat pitää yrityksen nykyisessä kokoluokassa. Automatiikka otetaan vastaan innolla, koska se säästää työtä esimerkiksi palkkojen maksussa. Mutta totta on sekin, että suomalainen kuljettaja on maan rajoja ylittäessään kenties ainoa suomalainen kuljettaja laivalla, muut kuljettajat ovat tulleet kauempaa.

J. Timmerbacka Oy, Kaustinen

  • Teurassivutuotteiden kuljetuksia sesongin mukaan eri asiakkaille, pakastekalakuljetuksia ja minkintuottajien kuljetuksia
  • Kolme koukkulava-autoa, 2 säiliöajoneuvoyhdistelmää, yksi pakasteperävaunu ja yksi kapellikärry
  • Oman väen lisäksi 4–5 vakituista kuljettajaa

Yhteistyössä jäsentemme hyväksi: