Siivouspäivä

Ennen 2000-lukua tuskin kukaan olisi voinut kirjoittaa bestselleriä siivoamisesta ja omaisuuden karsimisesta, mutta nykyihmistä sellainen puhuttelee filosofiaksi asti. Kiertoon pistetään ihan kaikkea: tavaraa, harrastuksia ja perinteitä. Mutkaton suhde omistamiseen ja luopumisen autuus kuuluvat tähän yltäkylläisyyden aikaan. Niinpä, kun suuret ikäluokat eivät jaksa enää raivata mökkitietä, pistää nuorempi polvi paikat myyntiin. Osattiin sitä 1970- ja 1980-luvuillakin luopua, kun kaupungistuttiin, ja talonpoikaismööpelit lensivät uusien askojen tieltä. Erona entiseen on, että nykyajan luopujat näkevät paremmin hylkäämänsä asian arvon – mutta luopuvat silti.

Tässä kuvassa istun vuoden 1974 Mercedes-kuorma-auton puikoissa. Auton entisöinyt kuljetusyrittäjä Kalevi ”Kalle” Toukovalkama säilyttää harrastuksekseen vanhoja hyötyajoneuvoja. Kallen Mersu ei kenties ole energiatehokas, mutta se on tyylikäs ja kertoo tarinaa alkuvuosiltaan. Silloin karautti isäntä uudella pelillään ylpeänä kylän poikki. Nykyään ei uusi auto hivele, harmittaa vain, tokaisee Matti Salo, Lammin yrittäjiä kuten Kallekin. Uusi auto ei lämmitä, sillä se ei tuo ratkaisua yrittämisen haasteisiin. Tulevaisuutta on vaikea nähdä, koska homma ei tahdo kannattaa niin, että rahaa jäisi investointeihin. Silti Lammilla yritetään ja eletään, oikeastaan aika onnellisina.

Vierailu Lammilla jää mieleeni. En minä pysty sanomaan, mistä – jos mistään - lammilaisten pitäisi luopua. Ei ainakaan ainutlaatuisesta yhteishengestään. Uskallan kuitenkin ennustaa, että uusien liikennetuulien puhaltaessa niitä kannattaa olla vastassa. Teemme parhaamme, että uudistukset eivät pyyhkäisisi kumoon parhaita puolia liikenteessämme: reiluja yhteisiä pelisääntöjä ja valvonnan periaatteita, jotka on kirjoitettu lakeihimme. Säilyttäminen on toisinaan arvokasta tässä luopumisintoisessa maailmassa, kunhan samalla tähytään eteenpäin eikä säilytetä säilyttämisen vuoksi.

Ajattelen erästä mökkitietä. Taitaa olla luopumisen opiskelu vielä pahasti kesken.

Ajelkaahan varoen marrasteillä,

Heini